Mitä tästä opimme...

Joulu ja uusi vuosi ovat onnellisesti takana ja olen taas valveutunut bloginkirjoittaja. Tämän blogikirjoitukseni on tarkoitus olla yhteenveto Internetpalvelut-kurssillamme oppimistani asioista. Paljonhan asiaa kurssin aikana tulikin, ja toivon, että saan asiat tähän jotenkin järkevästi koottua.
Joitain asioita on voinut jäädä pois, mutta pääpiirteittäin kurssin siältö pitäisi olla tässä.

VoC ja Wikipedia

Ensimmäisillä tunneillahan kävimme läpi Wisdom of Crowdsia (VoC) sekä Crowdsourcingia eli joukkoistamista. VoC tarkoitti selkokielellä sitä "Kyllä kansa tietää, tai sitten ei"-periaatetta. Toimiessaan "oikein" ryhmä on yhdessä viisaampi, kuin ryhmän viisain jäsen. Toteutimme myös VoC-experimentin, jossa testasimme periaatteen toimivuutta. Ja ihan mukavastihan se toimi.

Kun olimme käyneet läpi VoC:n tulokset, tutustuimme hieman Wikipediaan. Tarkoituksena oli kurssin aikana tehdä sivustolle tunnukset ja päivittää omalta osaltaan OAMK:n artikkelia. Itse sain aikaiseksi päivittää kyseisen sivun vuoden 2011-2012 hakimäärien ja aloituspaikkojen suhteen vasta eilen, mutta nyt ne on päivitetty. Huh. Kuten aiemmin blogissani mainitsin, Wikipediassa näkyy tämä VoC aika hyvin, kun katsoo muokkaushistoriaa. Mitä enemmän eri muokkaajia, sitä laadukkaampi voisi olla artikkelin sisältö. Periaatteessa.

Crowdsourcing

Crowdsourcing herätti minussa ristiriitaisia ajatuksia. Siis, että esimerkiksi jollain yrityksellä on jokin ongelma ja se laittaa (isolle ja mahdollisimman erilaisista ihmisistä koostuvalle) ihmisjoukolle pystyyn jonkisortin aivoriihen ja sitten toivoo, että ihmisjoukon vastaukset toisivat ongelmaan oikean tai toivotunlaisen tuloksen. Tästäkin aiheesta on varmasti monenlaisia kokemuksia, mutta itse toivon, että jos ongelmaan/asiaan syntyy toivottu ratkaisu/tulos, niin nämä ihmiset saisivat siitä myös kunnollisen korvauksen. Toisaalta tulokset voivat olla kaukana halutusta, jos ihmisryhmä ei täytä VoC:n "viisaan" ryhmän kriteeteitä. Mutta toisaalta uskon, että ryhmän osuessa kohdilleen vastaukset voivat olla hyvinkin laadukkaita.

 Six Degrees of Separation

Eli tämän teorian mukaan jokainen ihminen on yhdistettävissä keneen tahansa kuuden henkilön kautta. Periaatteessa. Teimme aiheesta experimentin ja saimme "yhteyden" Adam Lambertiin. Sehän oli suhteellisen helppoa, kun Adam seurustelee taannoin realityohjelma Big Brother Suomen voittajan Sauli Koskisen kanssa. Vaativin osuus oli löytää suhteet Sauli Koskiseen ja suhteet löytyivät erään ryhmämme jäsenen kautta. Ihan semmonen "melkein sukua julkkikselle"-olo! :)

Persuasive Techology, Foggin käyttäytymismalli, Design with Intent (pelillistäminen)

Suostutteleva teknologia, Foggin käyttäytymismalli ja Dan Locktonin Design with Intent teoria/malli, liittyvät aika tiiviisti toisiinsa, sillä niiden kaikkien avulla selvitetään/muokataan ihmisen käyttäytymistä.
Ensimmäinen termi selvittää kuinka eritavoin tietokone voi suostutella ihmistä käyttäytymään tietyllä tavalla. Foggin käyttytymismallin mukaan käyttäytyminen on motivaation, kyvykkyyden ja triggerien yhteissumma. Tämä kolmas, eli Design with Intent teoria tutkii/osoittaa sitä, miten ihmisten käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa, että se olisi halutun mukaista. Nämä seikat voidaan jakaa 8 eri linssiin, josta tuo pelillistäminen on yksi linssi. Pelillistäminen on siis pelillisten elementtien käyttämistä ei-pelillisessä ympäristössä. Pelillistämistä on kaikkialla - niin vakuutusyhtiösi kuin lähikauppasi käyttävät pelillistämistä yhtenä markkinointikeinonaan.

Twitter vs Facebook

Yhdellä tunnilla teimme tunnukset mikroblogipalvelu Twitteriin, mutta se sovellus ei minulle oikein avautunut. Twitter on varmasti kätevä mobiilisovelluksena, mutta koska puhelimessani ei ainakaan vielä tällä hetkellä ole internetiä, niin jätän sen suosiolla vähemmälle. Voihan siellä käydä silloin tällöin kuulumisia päivittelemässä. Nytkin hieman särähti silmään, kun joku ihan random-tyypppi oli tullut minulle seuraajaksi..en ainakaan äkkiseltään tuntenut häntä. Onhan siinä monta hienoa ominaisuutta, mutta tällä hetkellä elämässäni ei ole aikaa/kiinnostusta seurata mitä kaikille lempinäyttelijöilleni tai lempimuusikoilleni kuuluu. Ehkäpä sitten tulevaisuudessa.
Tällä hetkellä käännyn mieluummin kuitenkin Facebookin suuntaan ja bloggailen harvoja kuulumisiani sieltä.

Tipping Point (leimahduspiste)

Tipping Point oli se piste, jonka jälkeen jokin tietty asia leviää itsestään  ja siitä tulee ns. epidemia.
Tähän leviämiseen vaikuttavat kolme asiaa: harvojen laki, tarttuvuustekijä sekä kontekstin voima.  Nämä harvojen lain edustajat voidaan jakaa asiantuntijoihin, yhdistäjiin ja myyntimiehiin. Kun näitä on mukana on yksi tipping pointin edellytys olemassa. Tarttuvuustekijä(t) vetoavat ihmisten tunteisiin ja kontekstinvoima eli ympäristö- ja olosuhdetekijät hoitavat loput. Vaikka asia vetoaisi tunteisiisi ja se olisi sinulle hyvin esitelty, ei se sinua välttämättä kiinnosta, jos kaverisi ei ole asiasta kiinnostunut.

Ekosysteemit

Ekosysteemi tarkoittaa jonkin tekniikan alan tai tuotteen ympärille muodostunut palvelujen ja oheistuotteiden verkosto. Jokaisella suurella yrityksellä on tällainen ekosysteemi, kuten Nokialla. Laitan alle kuvan Nokian ekosysteemistä.

Tässäpä nämä kurssimme aiheet tulivat nopsaan kerrattua. Kaikista muista aiheista paitsi näistä ekosysteemeistä löydät tietoa ja ajatuksia aikaisemmista blogikirjoituksistani.

Hyvää jatkoa ja kiitos lukijoilleni. Minä vaikenen ainakin hetkeksi.

Ken leikkiin ryhtyy...

Tässä blogikirjoituksessa kerron teille pelillistämisestä ja kuinka paljon sitä jokapäiväisessä elämässämme onkaan. Pelillistäminen on pelillisten elementtien käyttämistä ei-pelillisessä ympäristössä. Välillä tuntuu, että on kai tämä elämä itsessään jo melkoista peliä, tee sitä ja tapahtuu tuota ja jätäpä tuo tekemättä, niin kärsit seuraukset..

Mutta asiaan: Jokainen on varmasti joskus elämässään pelannut jotain peliä joko rahapanoksella tai ilman. Pelin luonteeseenhan kuuluu tehdä valintoja. Vääristä valinnoista sinua rangaistaan ja oikeista palkitaan. Näin on myös pelillistämisessä, paitsi sillä erotuksella, että pelillistämisessä pääosin palkitaan oikeanlaisista valinnoista. Otetaanpa esimerkkinä auton vakuutusjärjestelmä - kun ajat autolla sievästi, voit yltää huimiin bonuksiin, jolloin vakuutusmaksusi ovat pienemmät. Mutta auta armias, kun menet ajamaan kolarin - bye-bye bonukset, kunnes taas osaat ajaa autolla sievästi ja vuosi vuodelta taas kartutat bonukset kattoon! Näinhän se toimii. Kun esimerkiksi ostat K-ryhmän plussakortilla tarpeeksi ruokaa, saat etuseteleitä..Näitä esimerkkejähän on pilvin pimein...Tämä on sitä pelillistämistä, mutta miksi ja mihin sitä käytetään?

Siinä hyödynnetään psykologisia piirteitämme, kuten tarvettamme sitoutua ja olla osa jotakin suurempaa. Tämän lisäksi pelillistäminen opettaa käyttämään tiettyä palvelua halutulla tavalla, kuten juuri tämä vakuutusyhtiöiden bonusjärjestelmä, jos ajat hyvin, sinä ja eritoten vakuutusyhtiö säästyy "turhilta" maksuilta. Jos mietitään pelillistämistä yrityksen kannalta, yrityshän siinä hyötyy pitkässä juoksussa eniten. Tällaiset pikkuporkkanat ovat siis yritysten markkinointikeino saada ihmiset viihtymään tyytyväisinä asiakkaina mahdollisimman pitkään.

Pelillistämisen elementtejä ovat myös erilaiset tasot. Kun olet saanut tarpeeksi pisteitä, sinulla on mahdollista päästä seuraavalle tasolle. Finnairilla on erimerkiksi tällainen hieno korttitaso-systeemi, voit käydä tutustumassa siihen tästä. Pelillistämisessä voidaan käyttää myös erilaisia vertailutaulukoita, jotka voivat nostattaa kansalaisten kilpailuhenkeä. Sehän se olisikin, kun lähikauppamme seinälle ilmestyisi plakaatti, jossa olisi TOP20-eniten meiltä ostaneet asiakkaat...

Internet se vasta näitä pelillistämissovelluksia onkin täynnä. On virtuaalisia kunnonkohottajia (peukut niille) ja älyttömiä "ei-mitään-järkeä"-sovelluksia, kuten Facebook-peli "Cow Clicker", jossa saa klikata lehmää...Joo niinpä, kuulin tästä sovelluksesta viime torstaina peliguru Pekko Koskiselta, joka piti meille Skypen kautta parin tunnin luennon pelien historiasta, kehityksestä ja merkityksestä jokapäiväiseen elämäämme. Mutta siis pelin ideana on klikata lehmää ja kun sitä on klikannut, voit klikata sitä seuraavan kerran vasta kuuden tunnin päästä..mitä lehmän klikkauksilla ansaitset klikkauksia. Mikäli et halua odottaa kuutta tuntia päästäksesi klikkaamaan lehmää, voit nimellistä korvausta vastaan klikata lehmää ilman kuuden tunnin odotusaikaa..
Mutta siis klikkailla nyt jotain lehmää ja vielä maksaa siitä, että sitä pääsee klikkaamaan nopeammin..mihin tämä maailma on menossa...Palataan...

Miksi tietyistä asioista tulee niin suosittuja?

Siinäpä vasta kysymys, ja kysymykseen löytyy varmasti vastauksia Malcolm Gladwellin kirjasta nimeltä The Tipping Point sekä oheisesta linkistä: http://www.gladwell.com/tippingpoint/index.html

Tämä kyseinen Tipping Point on se piste, jonka jälkeen asia leviää itsestään. Tähän leviämiseen vaikuttaa kirjan mukaan kolme asiaa: harvojen laki, tarttuvuustekijä sekä kontekstin voima. Olette varmasti joskus kuulleet ekonomistien 20/80 periaatteesta, jossa yksi esimerkki on, että 80 % ryhmätöistä on 20 % tekemiä ja 20 % viinan juojista juo 80 % viinoista...
Tämän harvojen lain takia jotkut tutkimusten keskiarvot tuntuu joskus aivan järjettömiltä...

No kuitenkin, nämä "harvat" voidaan jakaa kolmeen ryhmään, yhdistäjiin, asiantuntijoihin ja myyntimiehiin. Yhdistäjällä on paljon kontakteja ja hän tuntee paljon porukkaa, asiantuntija osaa kaikesta kaiken ja myyntimies hoitaa puhepuolen. Kun nämä kolme ovat yhdessä porukassa, niin voin sanoa, että varmasti tulee viinat juotua ja ryhmätyöt tehtyä..Toisin sanoen aika tehokas kombinaatio! :)

Tarttuvuustekijät (SUCCESs) tai suomennettuna YYKUTT tarkoittaa: yksinkertaista, yllättävää, konkreettista, uskottavaa, tunteellista ja tarinaa. Käsitin, että kun jokin näistä seikoista liittyy tähän asiaan, siitä voi tulla hitti.

Kontekstin eli asiayhteyden voima on sitä, että ihmiset ovat paljon herkempiä ympäristölleen, kuin mitä he ymmärtävätkään. Wikipedian sivulla kerrottiin, että kontekstin voima ovat ne olosuhteet, miten ja missä asian leviäminen saavat alkunsa. Heti tuli mieleen se joku aika sitten Hollannissa sattunut kauhea mellakka, kun se tyttö oli lähettänyt lähipiirilleen tarkoitun syntymäpäiväkutsun vahingossa laajalle yleisölle..Auts..

Ympäristöhän antaa jokaiselle ihmiselle jatkuvasti erilaisia signaaleja, ja näihin jokainen ihminen suhtautuu eri tavoin johtuen luonnollisesti mm. ihmisten erilaisista taustoista ja ajattelutavoista. Ja tästä päästään ihmisten tietoiseen ja tiedostamattomaan ajatteluun, siitä kai tässä on kyse..Vai onko? No teemme kuitenkin paljon asioita sekä tietoisesti että tiedostamattomasti, joten olosuhteiden ollessa oikeat, päästään nopeasti leimahduspisteeseen eli tähän Tipping Pointiin.

En tiedä oliko tässä kirjoituksessa järjen hiventäkään, mutta toivottavasti saitte jonkinlaisen käsityksen termistä Tipping Point.

Osta hyvä Campus-kortti!

Edellisessä kirjoituksessani mainitsin eräästä experimentistä, jonka tarkoituksena on hyödyntää Foggin käyttäytymismallia sekä Dan Lockton nimisen kaverin teoriaa nimeltä Design with Intent. Nämä siis molemmat liittyvät vahvasti ihmisten käyttäytymiseen niin sosiaalisessa mediassa kuin face to face-kanssakäymisessä.

Uusimman experimenttimme tarkoituksena on siis saada koulumme opiskelijat ostamaan opiskelijaravintolamme Sodexon Campus-kortti. Kyseinen kortti on todella kätevä. Siihen voi ladata x-määrän rahaa ja sillä voi maksaa kaikki Sodexon tuotteet, kuten lounaan ja kahvilan tuotteet. Kortti vain käytetään lukijassa, kuten linja-autoissa ja homma on selvä. Olisipa korttien myynti ja markkinointi yhtä helppoa.

Meidät jaettiin tehtävän puitteissa ryhmiin ja jokainen ryhmä on tehnyt oman "markkinointisuunnitelman" koskien Campuskortti-kampanjaansa. Minun ja toisen ryhmäkaverini tehtävänä oli suunnitella Campus-kortti-mainosjuliste ja -flyeri, joita sitten jaettiin ja laitettiin esille koulun käytäville tänään. Markkinointiaikaa meillä oli ruhtinaallisesti yksi päivä, joten kovin suuia odotuksia ei markkinoinnin suhteen ole ehtinyt herätä.

Markkinoinnin perimmäinen tarkoitus on testata näiden alussa mainitsemieni teorioiden toimivuutta käytännössä. Edellisessä blogissani mainitsinkin tämän Foggin käyttäytymismallin, jonka mukaan käyttäytyminen on motivaation, kyvykkyyden ja triggerien, eli loppusysäyksen antajan, yhteissumma.

Kysymys kuuluukin, onko opiskelijoilla tarpeeksi motivaatiota ostaa Campus-korttia? Heitä varmasti motivoisi ainakin lyhyempi jonotusaika. Entäpä tämä kyvykkyys, opiskelijat ajattelevat kortin olevan ehkä liian kallis, kun minimilataus on 20 euroa, tai he ajattelevat, että olen pärjännyt tähänkin asti ilman korttia, niin miksi hankkisin sitä nytkään tai ehkäpä heitä ei yksinkertaisesti haittaa jonottaa. Mutta missä on ne triggerit?! Se voi olla kahden vaiheilla olevan opiskelijan kohdalla vain kaveri, joka ehdottaa, että pitäisiköhän se kuitenkin hommata. Itse hankin Campus-kortin äskettäin "valtaisan" sosiaalisen painostuksen alaisena ja toiveissa lyhentää jonotusaikaa ja olen kyllä ollut korttiin tyytyväinen. No nytpähän ainakin omalta osaltani nopeutan jonoa! :)

Toinen, ehkä Foggin käyttäytymismalliakin tärkeämpi asia, joka liittyi tehtäväämme on Dan Locktonin Design with Intent teoria/malli, joka on lyhykäisyydessään sitä, miten ihmisten käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa, että se olisi halutun mukaista. Nämä seikat voidaan jakaa 8 eri linssiin. Löydätte varmasti halutetessa lisätietoja näistä "linsseistä" ja herrasta itsestään Googlettamalla ja vaikkapa oheisista linkeistä:
http://architectures.danlockton.co.uk/
http://www.danlockton.com/dwi/Download_the_cards

Katsellaanpa kuinka homma etenee Campus-korttien suhteen, mutta on meillä ainakin ollut käytössä nämä Foggin käyttäytymismallit ja herra Locktonin teoriat. Että ei nyt pitäisi siitä syystä ainakaan jäädä homma puolitiehen...

Seuraavassa blogissa, jonka kirjoittelen luultavasti/toivottavasti huomenna, kerron teille tarinaa/asiaa Tripping pointista, joten pysykäähän surffailuetäisyydellä.

Sosiaalisen median huipulta siivoushommiin

Perjantain oppitunnilla saimme vieraan Agnis Stiben TOL:lta, eli Oulun yliopiston tietojenkäsittelylaitokselta. Hän kertoi meille kehittelmästään Twitter-sovelluksesta, joka eroaa hieman vuonna 2006 julkaistusta alkuperäisestä Twitteristä.
Saimme tehtäväksemme luoda Twitteriin käyttäjätilin, jonka perimmäinen merkitys on jäänyt minulle valitettavasti hämärän peittoon. Kuten Facebook-päivityksessä kyselin: Olenko minä NYT sosiaalisen median huipulla?

Muutaman tunnin Twitterin käyttökokemuksella voin sanoa, että en nyt ainakaan äkkiseltään lämpene sovellukselle. Se on jotenkin tylsä..liian tekstipitoinen. Pidän ainakin vielä tällä hetkellä Facebookista enemmän, kun siellä näkee heti etusivulta, jos kaveri on julkaissut uuden kuvan tai linkannut hauskan videon tai tekstin. Twitterissä on käsittääkseni vain tweetit, joiden sisälle on voinut liittää linkin, mutta ei linkistä heti näe, mitä se sisältää. Mutta saahan Twitteriin hienon taustakuvan, jes!

Mielestäni Twitter palvelee ehkä paremmin mobiilisovelluksena, onhan se nimetty mikroblogipalveluksi. Eihän Facebookin kommenttilaatikkoonkaan montaa sataa merkkiä saa kirjoitettua, mutta olen käsittänyt, että Twitterissä päivitykset on ihan extralyhyitä. Korjatkaa toki jos olen väärässä. Alla olevasta linkistä voi lukea yhden twiittaajan näkemyksiä Twitteristä ja Facebookista, tuo alempi linnki koskee pelkästään Twitteriä ja siellä näytti olevan ihan pätevää tietoa Twitterin peruskäytöstä.

http://www.markokaartinen.net/twitter-vs-facebook/
http://www.ezka.org/2011/02/twitter-aloittelijan-opas.html

Kolmas experimenttimme on hiljalleen käynnistymässä, kun olemme tarttuneet Foggin käyttäytymismalliin.
Tämän kyseisen käyttäytymismallin mukaan käyttäytyminen on motivaation, kyvykkyyden ja triggerien (niistä kohta lisää) yhteissumma.
Kaikelle käyttäytymiselle/toiminnalle tarvitaan luonnollisesti jonkinlainen motivaatio, lisäksi tarvitaan kyvykkyyttä hoitaa se, eli jos on motivaatiota, muttei taitoa, niin homma tyssää äkkiä siihen. Mikäli tekeminen vaatii aikaa, rahaa, fyysistä ponnistusta, aivotoimintaa, jotain sosiaalista poikkeavuutta tai rutiineista poikkeavaa, niin tekeminen ei ole helppoa. MUTTA silloin avuksi tulevat triggerit, jotka laukaisevat tekemisen. Mielestäni triggerit ovat on ne asenteet, joilla tekemiseen suhtaudut. En tiedä kyllä tiedä itsekään mistä puhun, mutta niin minä nämä triggerit ymmärsin.
Ajatellaanpa vaikka seuraavanlainen tilanne:
Olisi siivouspäivä edessä, inhoat siivousta, ja väsyttää. Jos ja kun satut löytämään motivaation miettimällä siivouksen hyviä puolia, niin huomaat, että imurin pölypussi on täynnä ja uusia pitäisi ostaa. Tässä vaiheessa hypit tietenkin jo onnesta ajatellessani kiiltävää kotia, lähdet kauppaan ostamaan pölypusseja, palaat kotiin ja siivoat kämpän lattiasta kattoon. Ja siivouksen jälkeen hyriset onnellisena, että onpa mukava, kun on puhdas koti. Niin helppoa se käyttäytyminen on! :) Vai onko?

Missä olet Adam Lambert?

Kuten otsikkokin kertoo, saimme puolitoista viikkoa sitten perjantaina tehtäväksemme toisen experimentin, jonka tarkoituksena oli todistaa tälläinen termin toden perä kuin "Six degrees of Separation". Sehän tarkoittaa kansankielellä, sitä että, jokainen ihminen on mahdollista yhdistää keneen tahansa keskimäärin kuuden henkilön kautta. Olette varmaan kuulleetkin joskus tästä termistä.

Mehän päätimme ottaa "yhteyden" meidän Adamiin, kun sillä on niitä Suomen yhteyksiäkin..Mikäli ette ole tietoisia, niin tämä komea, karismaattinen popstara heilastelee Suomen Big Brother 2007 (herra jumala, joko siitä on niin kauan) voittajan Sauli Koskisen kanssa. Onnea vaan Saulille!

Kävipä sitten niin, että saimme teoriassa "yhteyden" Adamiin neljän ketjun kautta, mutta vielä pitäisi saada experimenttiin vähän konkretiaa. Pitäisi saada jotenkin tämän ketjun kautta toimitettua Adamille kaunis viesti, missä pyydettäisiin häntä, jotenkin noteeraamaan meidän salapoliisileikki. Lienekö tuollaisella maalimantähdellä aikaa, mutta ainahan vois yrittää: Adamin kuittaus vois olla vaikka jotain "Hello girls, you found me!"-tyylistä. Eihän ko. viestin kirjoitus veis hänen aikaansa ku pari sekuntia...

Tunnilla käsittelimme sosiaalisia verkostoja ja niiden merkityksiä. On olemassa heikkoja (tuttavat) suhteita ja vahvoja (perheenjäsenet) suhteita, jotka molemmat ovat tärkeitä, mutta vuorottelevat elämämme eri vaiheissa ja arjen eri tilanteissa.

Viikko sitten torstaina olin kaksi ensimmäistä tuntia opettelemassa Ohjelmoinnin perusteita, mutta pääsin muun porukan mukaan viimeiselle tunnille ja saimme tehtyä tunnuksen "työyhteisö-facebookiin" eli LinkedIn:iin. Kylläpä oli jotenkin hitaan ja tahmasen olonen sivusto, mutta jospa siitä olisi hyötyä tulevaisuudessa, ei se varmaan ainakaan pahenna työmahdollisuuksia. Mutta itselle tuli sellanen olo, että palveleeko LinkedIn paremmin kansainvälisellä tasolla kuin kotimaan tasolla? No se jää nahtäväksi.

Viikko sitten perjantaina tuntimme alkoi varsin mielenkiintoisesti..Opettaja jakoi meille kolmea erilaista lappua, joissa oli pieni tarinan pätkä. Aiheina olivat Tupperware-kutsut, Autokauppa ja Baari-ilta.

Ryhmäydyttiin kukin aiheen mukaan, ja meidän ryhmämme aihe oli Baari-ilta. Eli meidän piti esittää muulle luokalle lapulle kirjoitetun juonen mukainen pikkunäytelmä. Perussettiä: mies pyytää naista tanssimaan, eikä nainen lämpene, johtuen miehen vahvasta humalatilasta. No paikalle tulee toinen "hieman" enemmän humaltunut mies, jonka "tulisitko tanssimaan"-möngerrryksestä ja konttausasennosta päätellen nainen skippaa ystävällisesti myös. No kolmas kerta toden sanoo, paikalle tulee komea ja hyvin käyttäytyvä lentäjä, joka drinkin tarjottuaan saa naisen mukaansa. Lentäjän flaksia tietenkin lisää pari hänen hyvää ystäväänsä, jotka ovat nähneet tilanteen ja ohimennen kehuivat lentäjä-kaveriaan.

Eli mistä on kyse? Termi on Persuasive Techology, eli suostutteleva teknologia. Alun perin on ruvettu tutkimaan miten tietokone voi suostutella ihmistä ja sosiaalisen median kehittyessä suostuttelun rooli on entisestään kasvanut. Tietokoneen ja alati kehittyvän teknologian myötä saadaan kokea varmasti jos jonkinnäköistä suostuttelua. Joten pitäkäähän silmät ja korvat auki etenkin internetissä, jos vaikka sattuu tulemaan vastaan ohittamattomia tarjouksia! :) Itsehän olen sellainen "tarveshoppaaja", eli ostan tavaran sitten kun todella tarvitsen sitä, enkä hetken mielijohteesta.. Niin varmaan...en usko tuohon itsekään...

Palataan!

Kyllä kansa tiesi!

Purettiin tosiaan kokeilun tulokset ja niin se vaan oli, että "viisaan" ryhmän keskiarvo oli lähimpänä oikeaa vastausta, ei niinkään meidän "viisaiden" ryhmällä, mutta luokan toisella "viisaalla" ryhmällä. "Satunnaisten" ryhmän vastauksista myös suuri osa oli lähellä oikeaa vastausta. Taasen "tyhmien" ryhmien vastaukset olivat kaukana oikeista vastauksista, kuten lähtötasona voitiinkin olettaa. Poikkeuksen tekivät TIK-pojat, joiden pari vastausta oli peräti kaikkein lähimpänä oikeaa vastausta!

Jännä oli nähdä miten vastaukset jakautuu ja olipa hienoa todeta tuon VoC:n toimivan myös käytännössä, vaikka kyllähän VoC:n olisi ainaki pitänyt toteutua vasta käydyissä kunnallisvaaleissa.

Tunnin toisella tunnilla tutustuttiin Wikipediaan ja katseltiin satunnaisten ja tiettyjen Wikipedia-artikkelien muokkaushistoriaa ja muokkaajia.

Itselleni on vuosien saatossa muodostunut Wikipediasta sellainen käsitys, että se on runsas ja monipuolinen tietolähde, mutta sen antamaan tietoon kannattaisi suhtautua varauksella, eikä ilmeisesti opettajatkaan suhtaudu kovin hyvin suoraan Wikipediasta otettuihin lähteisiin. Sen sijaan Wikipediassa artikkelin alla mainitut lähteet kannattaa käyttää hyödyksi.

Meilläkin pitää luoda tunnukset sinne, että päästään kukin muokkaamaan OAMK:n Liiketalouden yksikön Wikipedia sivustoa. Oli ihan mukava katsella Wikipediaa tuoltakin kantilta, kun yleensä sieltä tulee vaan paniikissa nopeasti katsottua pääkohtia joistain asioista. Opin ainakin sen, että Wikipediassa toimii aktiiveja, jotka päivittää ja korjaa Wikipedian tietoja käsittääkseni ihan vapaaehtoisesti. Ja sehän tarkoittaa sitä, että tällöin mukaan tulee vasta oppimamme VoC, eli mitä enemmän artikkelilla on erilaisia muokkaajia sitä paremmaksi ja laadukkaammaksi artikkelin sisältö muodostuu. Eli ainakin itse aion tästedes Wikipediasta tietoja etsiessäni tarkistaa muokkaushistorian...

Tunnin lopulla pistäydyimme vielä auditoriossa kuuntelemassa kahden opiskelijan kokemuksia Game Labista. Oma pelaaminen rajoittuu Angry Birdsiin ja Älypään Tetrikseen, joten minua asia ei kosketa, mutta ihan mielenkiintoiselta se vaikutti. Hieno mahdollisuus niille opiskelijoille, joita pelien tekeminen kiinnostaa.