Edellisessä kirjoituksessani mainitsin eräästä experimentistä, jonka tarkoituksena on hyödyntää Foggin käyttäytymismallia sekä Dan Lockton nimisen kaverin teoriaa nimeltä Design with Intent. Nämä siis molemmat liittyvät vahvasti ihmisten käyttäytymiseen niin sosiaalisessa mediassa kuin face to face-kanssakäymisessä.
Uusimman experimenttimme tarkoituksena on siis saada koulumme opiskelijat ostamaan opiskelijaravintolamme Sodexon Campus-kortti. Kyseinen kortti on todella kätevä. Siihen voi ladata x-määrän rahaa ja sillä voi maksaa kaikki Sodexon tuotteet, kuten lounaan ja kahvilan tuotteet. Kortti vain käytetään lukijassa, kuten linja-autoissa ja homma on selvä. Olisipa korttien myynti ja markkinointi yhtä helppoa.
Meidät jaettiin tehtävän puitteissa ryhmiin ja jokainen ryhmä on tehnyt oman "markkinointisuunnitelman" koskien Campuskortti-kampanjaansa. Minun ja toisen ryhmäkaverini tehtävänä oli suunnitella Campus-kortti-mainosjuliste ja -flyeri, joita sitten jaettiin ja laitettiin esille koulun käytäville tänään. Markkinointiaikaa meillä oli ruhtinaallisesti yksi päivä, joten kovin suuia odotuksia ei markkinoinnin suhteen ole ehtinyt herätä.
Markkinoinnin perimmäinen tarkoitus on testata näiden alussa mainitsemieni teorioiden toimivuutta käytännössä. Edellisessä blogissani mainitsinkin tämän Foggin käyttäytymismallin, jonka mukaan käyttäytyminen on motivaation, kyvykkyyden ja triggerien, eli loppusysäyksen antajan, yhteissumma.
Kysymys kuuluukin, onko opiskelijoilla tarpeeksi motivaatiota ostaa Campus-korttia? Heitä varmasti motivoisi ainakin lyhyempi jonotusaika. Entäpä tämä kyvykkyys, opiskelijat ajattelevat kortin olevan ehkä liian kallis, kun minimilataus on 20 euroa, tai he ajattelevat, että olen pärjännyt tähänkin asti ilman korttia, niin miksi hankkisin sitä nytkään tai ehkäpä heitä ei yksinkertaisesti haittaa jonottaa. Mutta missä on ne triggerit?! Se voi olla kahden vaiheilla olevan opiskelijan kohdalla vain kaveri, joka ehdottaa, että pitäisiköhän se kuitenkin hommata. Itse hankin Campus-kortin äskettäin "valtaisan" sosiaalisen painostuksen alaisena ja toiveissa lyhentää jonotusaikaa ja olen kyllä ollut korttiin tyytyväinen. No nytpähän ainakin omalta osaltani nopeutan jonoa! :)
Toinen, ehkä Foggin käyttäytymismalliakin tärkeämpi asia, joka liittyi tehtäväämme on Dan Locktonin Design with Intent teoria/malli, joka on lyhykäisyydessään sitä, miten ihmisten käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa, että se olisi halutun mukaista. Nämä seikat voidaan jakaa 8 eri linssiin. Löydätte varmasti halutetessa lisätietoja näistä "linsseistä" ja herrasta itsestään Googlettamalla ja vaikkapa oheisista linkeistä:
http://architectures.danlockton.co.uk/
http://www.danlockton.com/dwi/Download_the_cards
Katsellaanpa kuinka homma etenee Campus-korttien suhteen, mutta on meillä ainakin ollut käytössä nämä Foggin käyttäytymismallit ja herra Locktonin teoriat. Että ei nyt pitäisi siitä syystä ainakaan jäädä homma puolitiehen...
Seuraavassa blogissa, jonka kirjoittelen luultavasti/toivottavasti huomenna, kerron teille tarinaa/asiaa Tripping pointista, joten pysykäähän surffailuetäisyydellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti